Annetaan puheenvuoro meidän kirjurille eli mammalle.
Ensin Muskasta, 3-vuotiaasta kastraattineidosta, jolle mamma arpoi syntymäpäivän 2.5.2004.
Muska on navettakissan jälkeläinen Keski-Suomesta. Muskan alkutaival oli vähän surkea, ensin sitä ei kukaan halunnut, sitten miehen tytär otti sen itselleen mutta silloinen poikaystävä ei voinut sietää pikkukissaa. Hämäräksi jääneen onnettomuuden seurauksena vain 5 kuukautta vanha Muska loukkasi oikean takatassunsa, niin että reisiluu murtui.
Mies oli tytön kanssa eläinlääkärissä ja vaihtoehtoja annettiin kaksi, leikkaus tai nukutus. Eihän helläsydäminen mieheni voinut antaa pikkukissan kuolla, joten maksoimme leikkauksen ja toipumisajan jälkeen Muska muutti meille. Sitä päätöstä en ole katunut, vaikka pentuna Muska oli aikamoisen villi.
Muska on vähän erikoinen, se tuumailee itsekseen syntyjä syviä ja tuntuu paljon vanhemmalta kuin 3-vuotias. Se ei leiki, mutta leluhiiret saavat aitoa kyytiä. Molemmat kissat ovat sisäkissoja mutta mökillä valjastellaan, ja siellä Muska on osoittanut olevansa oikeaa metsästäjäsukua, lepakot ja päästäiset vapiskaa! Tähän mennessä toisin mamma on ottanut saaliit parempaan talteen, ja päästänyt ne vapaaksi.
Muska ei ole sylikissa mutta se pitää kovasti rapsutuksista ja huomiosta. Se pelkää muita miehiä mutta ei Miestä (eikä miehen vanhempaa veljeä!) ja tarpoo autaasti Miehen massua, kehrää ja maukaisee vaativasti jos rapsuja ei tule. Muutenkin Muska ilmoittaa, jos Hän haluaa jotain, erittäin kovalla äänellä. Teen töitä kotona ja Muska kyllä muistaa ilmoittaa, jos olen tehnyt liian myöhään töitä.
